Päivä 9

Vapaapäivä ja Closing Banquet 9.4.2016

Koska Viikingeillä ei turnauksessa ollut enää otteluita, sujui turnausmatkan viimeinen päivä Windsorissa vapaalla ohjelmalla. Shoppailua tietenkin harrastettiin, mutta osa pelaajista käytti aikansa kaupunkikävelyyn ja paikallisiin nähtävyyksiin tutustuen.

Illalla oli turnauksen päätösjuhla, Closing Banquet, hotellin Hockey Housessa. Juhla oli arvokas ja hieno. Tosin joidenkin pelaajien osalta juhlatunnelmaa latisti hieman se, että yhtään palkintoa ei matkan aikana osunut omalle kohdalle (MVP, arpajaiset tms). Mutta aina ei voi voittaa.

Turnaus oli tällä erää tässä. Takana aika huikea viikko omia pelejä, NHL-pelejä ja kaikkea muuta jääkiekkoon liittyvää.

Sunnuntai käytetään matkustamiseen. Kuten Härski Hartikainen aikoinaan sanoi, ulkomailla on kiva käydä. Mutta on myös kivaa palata kotiin. Kotimatkasta raportoidaan aikanaan kotiin päästyä (jos jotain raportoitavaa löytyy), mutta tässä vaiheessa ISO KIITOS kaikille mukana olleille. Mukana olivat tällä kertaa Ville, Pekka, Mikko, Make, Marko, Hamppu, Nakke, Joni, Mika, Jari, Mezzo, Antti ja Sari, joka hoiti Viikinkien pelien taltioinnit hienosti kuviksi ja videoiksi.

Videoita ja kuvia saatetaan päivittää tänne vielä usemman päivän viiveellä.

Kiitos myös Toronto, Detroit, Windsor, Carha, Ceasars Windsor, Artist-cafe, Johnny Rocket's, Starbucks, Legends Sport Bar ja monet muut paikalliset ravintolat, jotka pitivät huolen siitä, että Viikingeille ei tullut nälkä tai jano missään vaiheessa matkan aikana.

Matka ja unelman tavoittelu jatkuu ehkä joskus jossain päin maailmaa.

Päivä 8

Alkusarjan viimeinen ottelu 8.4.2016

Belle River Stars - Helsinki Vikings 5 - 1

Alkusarjan viimeinen ottelu pelattiin aikaisin perjantaiaamuna Windsorin pääareenan W.F.C.U Centren  harjoitushallissa. Kyseinen areena toimii muun muassa OHL-joukkue Windsor Spitfiresin kotihallina. Vastassa oli kanadalainen Belle River Stars ja Viikingeillä panoksena semifinaalipaikan varmistaminen. Kaikki oli siis omissa käsissä.

Ottelu alkoi vastustajan kovalla painostuksella ja vyörytystä jatkui läpi koko ensimmäisen erän. Tilanne ensimmäisen erän jälkeen oli kuitenkin Viikinkien kannalta toiveikkaasti 1 - 0 vastustajalle. Tämä piti vielä Viikinkijoukkueessa toiveita yllä siitä, että toisessa erässä peli kääntyisi vielä meille.

Toinen erä oli aika lailla samanlaista vyörytystä, mutta lukemat pysyivät edelleen samana, kunnes noin kolme minuuttia ennen erän loppua vastaja teki pari nopeaa maalia kymmenen sekunnin sisällä.

Nakke kuitenkin kavensi pelin vielä 3 - 1 vain kolme sekuntia ennen erän päättymistä.

Viikinkileirissä oli vielä tässäkin vaiheessa kova usko pelin kääntymiseen. Mutta vastustaja jatkoi kolmannessakin erässä vauhdikasta peliään eikä päästänyt kovalla laukauksella varustettuja Viikinkihyökkääjiä maalipaikoille, joten Viikinkien maalit jäivät Naken ainokaiseen ja peli päättyi vastustajan kahdella (taas) nopeasti tehdyillä maaleilla lukemiin 5 - 1. Tällä kertaa aikaa maalien välillä oli kulunut kuitenkin 49 sekuntia.

Tappion seurauksena Viikingit joutuivat jännittämään muiden otteluiden tuloksia ennen kuin selviäisi päästäänkö semifinaaliin vai ei. No, loppujen lopuksi ei päästy. Putosimme jatkosta yhden maalin erolla. 

Kun tämä selvisi, alkoi ennen näkemätön spekulaatio tyyliin "jos oisin laittanu sen tolppalaukauksen sisään" tai "jos olisin pitäny oman miehen tokassa erässä" tai "jos oisin ottanu pari potkuu enemmän, ni ne ei ois tehny sitä yhtä maalia". Mutta kaikki jossittelu tässä vaiheessa oli turhaa. Pelit oli pelattu ja sillä siisti. Seuraavalla kerralla voitamme kaikki pelit, niin ei tarvitse miettiä maalieroja. Niin helppoa se on.

Pettymys oli tietenkin suuri, varsinkin kun aamupelin jälkeen ensin tuli tieto, että pääsemme semifinaaliin. Olimme aluksi tulkinneet turnaussääntöjä väärin (tai sitten niitä oli muutettu kesken turnauksen).

Pettymyksestä huolimatta ilta vietettiin ensin katsomalla yleisen sarjan finaalia Arsenal - Torpedo ja sen jälkeen syömällä pienen perheauton painon verran sisäfilettä hotellin Market Buffet -ravintolassa. 

Peli on reilua, mutta välillä julmaa. Tappiot on kuitenkin kärsittävä, ne kuuluvat urheiluun. Loppumatka Viikingeillä meneekin sitten muissa aktiviteeteissa kuin pelaamisessa. Tosin Viikinkien shoppailuinnon tuntien, aika ei todennäköisesti tule käymään pitkäksi.

Päivä 7

Välipäivä & Foreigner 7.4.2016

Detroitin loistavan NHL-illan jälkeen oli Viikinkien osalta välipäivä peleistä. Jokainen vietti välipäivän kuten parhaaksi näki. Osa pelaajista lepäili hotellihuoneessa, osa istui koko päivän jääpalojen seassa kylpyammeessa, osa kävi katsomassa muiden joukkueiden pelejä ja osa käytti päivän shoppailuun.

Illalla oli kasaribändi Foreignerin konsertti hotellin Colosseum-salissa.

Päivä 6

Toinen turnausottelu ja Detroit Red Wings vs. Philadelphia Flyers 6.4.2016 (ei shoppailua)

Helsinki Vikings - Lethbridge Hurricanes 9 - 10 JA

Nopea aamiainen aikaisin aamulla ja Viikinkilauma oli valmiina turnauksen toiseen otteluun. It's A Great Day For Hockey! Toinen ottelu pelattiin Vollmer Centressä. Tommi tiesi kertoa, että paikan omistaa Mr Frank Vollmer. Bussilla lähdettiin hotellilta sulassa sovussa vastustajajoukkueen kanssa ja hallille saavuttuamme alkoi valmistautuminen peliin.

Peli lähtikin käyntiin huomattavasti vauhdikkaammin kuin aiempi ottelu. Peliä oli ehditty pelata vähän yli kaksi minuuttia, kun vastustajan tykki #16 Troy Clear avasi lmaalihanansa vieden vastustajan ensi kerran johtoon ottelussa. Saman herran johdolla vastustaja kasvatti johtoaan 2 - 0 reilu pari minuuttia myöhemmin. Siitä 12 sekuntia ja tilanne oli 3 - 0. Tässä vaiheessa oli aika analysoida menikö joku valmistautumisessa pieleen.

Viikinkilauma ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan kavensi ensimmäisen erän lopussa tilanteeksi 3 - 1. Toisessa erässä nähtiinkin sitten julma Viikinki-show. Viikingit tekivät erässä viisi maalia vastustajan jäädessä nollille ja tilanne oliki turvallisen tuntuinen 6 - 3.

Kolmannessa erässä alkoikin sitten Troy Clear -show. Tarkkakätinen peluri teki yhdessä erässä myös viisi maalia ja vastustaja pääsi maali kerrallaan kuromaan tilannetta kiinni mennen ottelun lopussa maalin johtoon. Taas oli aika analysoida menikö joku pieleen. Mutta Pekka nousi taas parrasvaloihin ja tasoitti pelin vain 24 sekuntia ennen loppua. 

Jatkoaikaa oli pelattu vain vähän yli puoli minuuttia, kun Hurrikaanien täsmäase ratkaisi pelin ja näin ollen Viikingit jäivät nuolemaan näppejään.

Tämä kuuluisa Troy teki yhteensä tehot 8 + 1. Vaikeaa arvata kuka valittiin vastustajan MVP:ksi. Ottelun jälkeen kuulimme, että Troy on ollut nuorena lahjakas sekä jääkiekossa että baseballissa. Pojalla oli tarjolla stipendi molempiin lajeihin, mutta hän valitsi baseballin. Harvemmin sitä on lätkässä tullut hävittyä pesäpalloilijalle. No, kaikki kunnia hänelle. Huikea laukaus ja hieno pelimies muutenkin.

Suolaa haavoihin tuli vielä pelin jälkeen, kun vastustaja kertoi olleensa viettämässä edellisiltaa Detroitissa ja reissu oli venähtänyt aamuneljään. Pitäisikö Viikinkien ottaa mallia tämän tyyppisestä valmistautumisesta?

Peli oli tuloksesta huolimatta positiivinen. Nousu kolmen maalin tappioasemasta neljän maalin johtoon kertoo jotain joukkueen potentiaalista. Johtoasemassa pelaamiseen hiukan ryhtiä, niin paketti alkaa olemaan valmis. Ja Troy täytyy pitää irti kiekosta.

Tappion karvas maku oli kuitenkin pyyhitty lounaalla nopeasti alas ja edessä oli taas huikea NHL-ilta legendaarisessa Hockeytownissa, eli Detroitin Joe Louis -areenalla. Tiedossa oli kiihkeä kamppailu. Molemmat joukkueet olivat Play Off -viivan tuntumassa tasapisteissä. Paljon enempää panosta ei runkosarjan pelissä voisi olla.

Joe Louis on kuuluisa nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari, joka tunnetaan myös nimellä Brown Bomber.

Matkaan lähdettiin tunnelibussilla hyvissä ajoin ja ensimmäinen etappi oli USA:n puolen rajatarkastus. Tarkastus oli hieman aikaa vievä, mutta tämä oli etukäteen tiedossa. Varsinaiset keskustelut rajaviranomaisten kanssa sujuivat leppoisasti ja joutuisasti, mutta busseja oli sen verran jonossa, että tarkastukseen pääsy vei vähän yli tunnin.

Normaalit kyselyt, sormenjälkien tallentamiset, leimat passiin, pääsylipun lunastus USA:han (6 USD) ja sitten kohti hallia. Tiedoksi USA:han menijöille, kun vastaa kaikkiin virkailijoiden esittämiin kysymyksiin sanalla "icehockey", saa paitsi rajaviranomaiset nauramaan, pääsee myös maahan.

Odotukset peliin olivat korkealla, mutta todellisuus oli vielä jotain muuta. Hockeytown on todella nimensä veroinen! Hallissa on koko ajan huikea tunnelma eikä yleisöä tarvitse anella pitämään meteliä. 

Lisäksi kun Mikko oli järjestänyt meille hienon aition tarjoiluineen, jääkiekkoilta oli täydellinen. Siitä palkinnoksi Mikko sai Detroitin pelipaidan Henrik Zetterbergin nimellä varustettuna. Ottelu vieläpä päättyi kotijoukkueen voittoon.

Pelin jälkeen taas bussiin ja kohti Windsoria. Toiseen suuntaan rajatarkastukset menivätkin nopeammin, mutta siitä huolimatta kello oli jo yli yksi yöllä, kun pääsimme Kanadan puolelle. Osa joukkueesta kävi vielä syömässä iltapalaa hotellin sporttibaarissa ja sen jälkeen oli aika mennä yöpuulle. Tosin kiirettä ei ollut, koska edessä oli ansaittu välipäivä.

Vollmer Centre

Yhteiskuva vastustajan kanssa

Caesarsin tulevaa ohjelmatarjontaa

Joe Louis

Hockeytown

Perinteitä

Aitio